Kuta
Kuta oli minun ensikosketukseni Bali-saareen. Hotellini oli Käytännössä Denpasarin (Balin ns. pääkaupunki) ja Kutan rajalla. Hotelliltani käveli noin 20min Kutan rannalle, joka tunnetaan aloittelijasurffauksen kehtona. Ranta on hiekkaranta, joten kun kaatuu, ei satu ihan niin paljoa. Verrattuna osumaan koralliin tai kiviin, hiekka on kieltämättä pehmeä alusta lasketua. Ei kuitenkaan niin pehmeä, että olisin itse lajia testatessani ollut turvassa kolhuilta. Päivän jälkeen molemmat polveni olivat verillä, käsilihakseni tärinä kunnossa ja vatsalihakseni aivan hapoilla.
Surffaus oli kuitenkin kivaa! Ihan järkyttävän hankalaa, mutta kivaa. Bookkasin itselleni rantapojan opettamaan surfausta, ja olen aika varma etten olisi saanut yhtään aaltoa ilman hänen apuaan. Ensin käytiin kuivalla maalla läpi kuinka laudalle noustaan seisomaan. Loogisesti minulle ohjattiin oikeakätinen versio, olenhan kuitenkin oikeakätinen noin niinkuin normaalissa elämässä. Tämä oli virhe, mä en vain kyennyt ensin astumaan oikeaa jalkaa taemmaksi tukijalaksi. Hetken tapeltuani (oikea esin, sitten vasen) todettiin että pidetään tauko ja vaihdettiin surffilauta kiinni vasempaan jalkaan. Samantien tauon jälkeen, sain ensimmäisen aallon kiinni! Tuntui niin paljon luonnollisemmalle että vasen jalka on taempi tukijalta. Ehkä mä oon vasenjalkainen tai jotain. Ihan ensimmäinen kerta tämä ei ole kun en ole varma käti(jalkai)suudestani. Osa asioista vain onnistuu paremmin vasenkätisesti.
Olin siis ostanut itselleni tunnin opetuksen ja tunnin kokeilua itse (150 000 rupiaa= n 10€). Tunnin opetuksen jälkeen olin ihan rikki. Sekä henkisesti että fyysisesti. Kun joutuu keskittymään koko ajan, lukemaan aaltoja, kaatumaan ja juomaan merivettä, punnertamaan itseään uudelleen ja uudelleen ylös laudalta, joutumaan aaltojen pyöritykseen ja yrittämään muistaa kumpi on oikea jalka ja mihin kohtaan se tulee laudalla, homma on aika raskasta. Unohtamatta vaadetta hillitä riemua, kun sattuu pääsemään pystyyn, koska jos alkaa riemuita liian aikasin, on aika varmaa että kaatuu. Kaikesta huolimatta, tahdon kokeilla surffausta uudelleen joskus. Nyt minulla on ajatus siitä miten sitä voisi tehdä ja ehkä ensi kerralla pystyn jopa itsenäisesti nappaamaan aallon! Tällä kertaa skippasin koko itsenäisen harjoittelun, minusta ei vaan yksinkertaisesti ollut enää siihen. Menin suoraan hotellille ja nukahdin päikkäreille käytännössä samantien.
Ubud
Ubud oli rakkautta ensisilmäyksellä ja nuuhkaisulla. Tiedättekö sen hajun mikä vallitsee kaupungeissa? Sellainen ummehtunut, vähän homeinen, hieman katkera paskanhaju? No täällä ei haise sille. Paikalliset ihmiset ovat Hinduja, ja uskontoon kuuluu mm. lahjat jumalalle, joiden osana poltetaan suitsukkeita. Kaikkialla ja koko ajan. Muutenkin tämä tuntuu lähinnä kylälle, ei kaupungille. Sellaiselle rauhalliselle pikkupitäjälle joka menee nukkumaan klo 23. Bilettämään tänne ei kannata tulla, täällä oikeasti hiljennytään yöksi. En usko että ravintolat ovat auki kovin pitkään, tosin ihan varma en voi olla, olen itse nyt mennyt nukkumaan usein jo 22 aikoihin ja hurjimpina bileiltoinan olen juonut lasillisen viiniä illallisen kanssa.
Tämä paikka on ollut hyvä minulle. Hostelli johon menin oli käytännössä täydellinen. Nick mainostaa paikan olevan koti maailmalla ja kieltämättä sen tuntuu sille. Jos reissaatte yksin Ubudiin, kannattanee tarkistaa onko
Sunshine Vintage Housessa tilaa. Tapasin siellä niin monta ihanaa ihmistä ja paikan omistaja perheineen ovat ihania. Oli ongelmasi mikä tahansa, kuten se, että lukitset kaikki tavarasi kaappiin ja vaihdat vahingossa numerolukon koodin samalla, se ratkaistaan kyllä. Ehkä ei samana iltana, joten et voi vaihtaa vaatteitasi ja harjata hampaitasi, mutta seuraavana aamuna lukkoseppä oli paikalla ja lukko saatiin murrettua. Lukkoseppä yritti ensin murtaa koodin (tähän on noin miljoona videota youtubessa, yritin sitä toki itsekin), siinä onnistumatta joten lopulta väkivalta oli ainut ratkaisu. Eli kaikki ongelmat selvitettään kyllä. tavalla tai toisella.
 |
| Kävin seuraamassa paikallista tanssia. Musiikki tarinaa kuljettaville tanssijoille tuotettiin noin sadan miehen voimin acapellana. Välillä suhistiin, välillä taputettiin. Tarina oli annettu onneksi kirjallisessa muodossa, ilman tuota vihkosta sen seuraaminen olisi ollut mahdotonta. Minkäs sille voi jos peura muuttuu kultaiseksi nuoleksi tms. |
 |
| Monkey Forest, ubud. Sattui olemaan päivällä aikaa ja monkey forest oli aivan kulman takana. En edelleenkään ihan kamalasti pidä apinoista, mutta tilanne on ihan hallinnassa siihen asti kun ei ole ruokaa mukana, |
 |
| Hostellin omistaja on myös matkanjärjestäjä. Tämä kuva on kahviplantaasilta jossa esitellään myös riisin eri vaiheita. Täällä plantaasilla oli niitä elukoita jotka syö kahvipapuja ja sit kakkaa ne. Ihmiset puhdistaa ne ja tekee kallista kahvia. Mä en vain voi ymmärtää miten tähän tilanteeseen on päästy. |
 |
| Instagram hetki, en suostunut tämmöseen höpöhöpöön. |
 |
| Samana päivänä käytiin myös vesitemppelillä ja pulahdimme kaikki ottamaan kasteen. Itse en oikein tiennyt mitä ajatella siunauksen aikana, mutta nyt on perhettä kiitetty ja terveyttä pyydetty. |
