Viimeinen päiväni Jyväskylässä on Jarmon päivä, joka tuntuu lähinnä ironialta. Voi olla, että haluan viettää sen J:n seurassa, vaikka nimipäivälahjani taitaa tänä vuonna vain olla surumieliset kuiskaukset jälleen näkemisestä ja viimeiset halit pitkään aikaan.
Minua pelottaa, mutta päätin elää elämää itselleni.
Toiveita reissuun:
Minua pelottaa, mutta päätin elää elämää itselleni.
Toiveita reissuun:
- Suomeen paluu tapahtuu vasta, kun Suomi on taas mielenkiintoinen ja kiva paikka.
- Tutustun reissussa uusiin ihmisiin ja teen päätöksiä spontaanisti.
- En loukkaanu pahasti, enkä joudu majoitukseen jossa on bedbugseja.
- Käyn joogakurssilla (mielellään Jin, muissa tulee hiki, hyi) jossain kivassa nätissä paikassa.
- Vieroittaudun hieman puhelimesta, muistan katsella myös ympärilleni. Muistan ottaa myös kuvia siitä mitä nään.
- Missään ei olisi itikoita tai ötököitä (ON, varsinkin sadekaudella)
- Toivon palaavani edes jotain tästä reissusta irtisaaneena, oli se sitten parempaa englanninkielen käyttöä tai elämänkokemusta, kaikki otetaan vastaan.
Ja kyllä äiti, minulla on reissuvakuutus, joka kattaa ilman omavastuuta vaikka helikopterikuljetuksen Laosista Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti