Työn merkitys elämän rytmityksessä

Minua alkoi ahdistaa. Aloin olla kiukkuinen ja seinät kaatuivat päälle kovin tukahduttavalla tavalla. Tuntui ettei päivissäni ole merkitystä. On ihan sama mitä teen ja se ei kehitä minua mitenkään. Välttelin myös reissun järjestelyä, sekin vähän ahdisti. Alkoi tuntua turhan todelta.

Kaikesta tästä purkautui tekstinpätkä, joka näin tunnekuohun jälkeen on ihan mielenkiintoinen.

"Minähän en identifioinut itseäni työn kautta. En tehnyt työstä oikeutusta muuhun elämään. En antanut sen ottaa hallintaa elämän muista sisällöistä. 

Ai enkö? Miksi et osaa enää kertoa kuka olet ja miksi seinät kaatuvat 20min yksin jäämisestä päällesi? Miksi päivät toisensa jälkeen tuntuvat turhilta ja siltä ettei elämässä ole sisältöä? Onko nää nyt taas niitä kasvukipuja. Vuosia myin itseni työlle, se oli itseisarvoni. Mitä kiireempi sen parempi, ainakin sille piti näyttää. 

Myös työajan ulkopuolella. 

Mä en tietoisesti tahdo täyttää päiviäni täyteen ja välillä hämmästyn tätä ääretöntä tyhjyyden tunnetta mikä siitä tulee. Tuntuu ettei päivillä varsinaisesti ole merkitystä. En osaa ottautua tekemään mitään, enkä varsinkaan osaa antaa itseni vain olla. Minua ärsyttää istua sohvalla ja katsoa telkkaria. Minua ärsyttää lähteä lenkille vain hukatakseni tunnin elämästäni, palatakseni taas sohvalle. Siinä on mun pyllyn kuva jo."

Päätöksenä tälle pohdinnalle, lähdin ovet paukkuen leffaan. Kävin pizzalla ja kiroilin etten ehdi bussiin leffan jälkeen. Kun kävin kyselemässä monelta varsinainen elokuva loppuu ja kauanko lopputekstit kestää, sain tarjouksen Finnkinon työntekijältä, että hän voi ottaa minut kyytiin työvuoronsa päätteeksi kun kerran asutaan samalla suunnalla. Ihan tarjous ja minulle tuli niin hyvä mieli! En tosin tarttunut tarjoukseen, vaan lähdin leffasta ennen viimeistä biisiä ja ehdin bussiin.

Tämä tuulettuminen riitti ahdistuksen ja tyhjyyden kaikottamiseen ainakin toistaiseksi. Aloitin myös harrastustoiminnan, 10€/tunti siivoamisen VMP:n kautta.  Erikoista miten tärkeää on tuntea olevansa tuottelias ja miten hurjan haasteellista "vain olla" on toteuttaa käytännössä.

Ostin eilen rinkkaani lentopussin ja sadesuojan. Sekä päiväkirjan. Adapterin, unimaskin ja lukkoja, sekä passikotelon. Ja kivat sandaalit joilla voi sekä kävellä että ovat nätit. Uikkareitakin sovitin, mutta en vielä löytänyt mieleisiä.

Minä etenen, mutta ei se poista sitä faktaa että jännittää.

ps. Elton John leffa Rocketman oli oikein kiva! Tosin vikasta biisistä ja loppuhuipennuksesta en voi olla ihan varma.