Cha-am 7.7-11.7.2019

Hostelli on 17. kerroksessa, toiseen suuntaa näkyy meri ilman vastarantaa ja toiseen jokin pikkuvuoristo. Näkymä on kuin suoraan sadusta ja minä vipellän iloisesti ympäriinsä talon ympäri menevää parveketta. Aurinko! Meri! Vuoret pilvien takana! Ulappa!

Junalla Bangkokista Cha-amiin

Ai että mä yritin etukäteen saada itelleni lippua. Kahdesti kävin sitä kysymässä, mutta ei minulle myyty. Ekalla kerralla olin varma ettei vaan haluttu myydä, mut toisella asia kävi enemmän selväksi kun yhteinen kieli löytyi. 3. luokkaan lippu täytyy ostaa samana päivänä. Ei ole olemassa myöskään nettilippuja (paitsi parempiin luokkiin, ja nekin on jonkun välikäden kautta), vaan kaikki hoituu tiskillä.

Samana päivänä lipun ostaminen ei ole kivaa jos juna lähtee suht ajoissa ja ei voi olla varma mistä lippu ostetaan, mitä se maksaa ja kuinka kauan joutuu jonottamaan. Itse varasin lipunostoon hyvin aikaa ja ehdin käydä aamupalalla ennen junaan nousua, joka oli hyvin toimiva konsepti. Tosin ei junassakaan olisi nälkään kuollut, asemilta nousi aina kyytii myyjiä snacksien, ruokien ja juomien kanssa, jääden aina seuraavalla pois ja hypäten toiseen suuntaan menevään junaan. Tämän pidän nyt mielessä kun huomenna (11.7.) on luvassa 6h junamatka Chunphoniin. Lippua en taida tällä kertaa edes yrittää ostaa ennakkoon.


Pyöräreissuja ympäri Cha-amia

Cha-amin uljas kulkupelini

Kun olin selvinnyt alkuinnostuksesta minulle alkoi hiipiä kanariansaari-fiiliksiä tästä paikasta. Jotenkin kaikki tuntui niin turisteja varten tehdyille. Joten vuokrasin polkupyörän, täällä ei ole ole käsitettä julkiset kulkuneuvot, enkä viitsi ruveta taksilla suhaamaan ympäriinsä. 5km rantaviivaa hostellilta pois päin ja turistifiilikset katosi sen sileäntien. Okei, paikallinen kalastuskylä löytyi ehkä 2km päästä, mutta mä halusin vielä mennä vähän matkaa ja vähän matkaa. Kalastajakylässä ei ollut siistä eikä hyvän hajuista, mutta luulen nyt vilaukselta nähneeni myös oikeaa elämää. Sieltä jos jostain, olisi saanut tuoreita äyriäisiä ja kalaa.

Paikka on kuulemma suomalaisten suosiossa, mutta oon törmänny vaan britteihin ja ruotsalaisiin thaimaalaisten vaimojensa ja lastensa kanssa. Tämä on myös thaimaalaisten itsensä suosima lomakohde ja moni tuleekin esim. bangkokista merenrantaan lämpöä ja huonoa ilmaa karkuun. Täällä karaoke vaikuttaa olevan synonyymi porttolalle, seksikauppa on aika näkyvää. Toki voihan ne olla ihan vaan karaokepaikkoja, ilman musiikkia ja baaria. Joissa istuu useita nuoria, nättejä ja meikattuja thaimaalaisnaisia odottelemassa jotain. Mistäs minä tietäisin? Oon käyny nyt pari kertaa hieronnassa ja valinnut paikat sen mukaan missä on ikääntyneimmät (ammattilaiset, vuosia hierontaa tehneet) naiset hieromassa, jos eksyy liian nättien tyttöjen paikkaan, en saata olla niiden kohderyhmää. Mä en nimittäin kaipaile happy endingiä enkä nakuhierontaa.

Löysin vahingossa tälläiselle kukkopatsaiden kokoontumispaikalle.
En ole halunnut ottaa selvää mitä ja miksi, koska yllärinä tälläiselle
löytäminen oli kovin hauskaa! 

Samalla pyöräreissulla kohti kalastajakylää bongasin myös tälläisen buddhapatsaan. Täällä on paljon kulkukoiria ja ne ei pidä minusta. Paikallinen myyjä kertoi minun olevan farang (valkoihoinen) niin koirat oudoksuu minua. Täällä patsaalla minua kohti tuli 3 koiraa äristen ja haukkuen, otin kuvan ja lähdin. Kaiketi olin tullut niiden reviirille, ja tottelin mukisematta poistumiskäskyä. Purruksi tuleminen ei kuulu minun suunnitelmiini tällä reisulla.

Pyörällä liikkuminen on osoittautunut myös hyväksi tavaksi esitellä itseäni. Ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen käytännössä jokainen myyjä on nähnyt minut pyöräilemässä. Tässähän tulee ihan julkkis olo, vaikka totuus taitaa vaan olla se, että mä oon täällä vähän outo. Oon nainen, valkoihoinen ja liikun yksin. Jos olisin valkoihoinen mies yksin, niin minulle kaupattaisiin thaimaalaista vaimoa, mutta minuun ei osata oikein suhtautua, vaan lähinnä ihmetellään.

Gibboni. Näitä oli useita Cha.amin Forest Parkissa.

Seuraavan päivän pyöräreissullani lähdin pyöräilemään vastakkaiseen suuntaan rantakatua. Olin kuullut kämppikseltäni eilen, että lähellä on luonnonpuisto, jossa voisin vierailla ja kuin sattumalta ajoin siitä melkein ohitse, otin sen suunnakseni. Puistossa oli pyöräilyyn tarkoitettu reitti, mutta minä fiksuna jätin pyöräni portille ja suoritin 5km kävelyn. Kävely osoittautui yllättävän kovaksi suoritukseksi ilman opasteita auringon paahteessa ja pieni epätoivo alkoi matkan myötä jo iskeä, kun ei ollut tietoa kuinka pitkä lenkki kokonaisuudesssaan on. Onneksi lopulta (ennen kuin vesi loppui) pääsin takaisin tutuille poluille. Reissu oli sen verran rankka että se vaati melkein 1,5h päikkärit, kun pääsin hostellille.

Illalla kävin testaamassa Cha-amin ruokakojuja. Ravintoloissa olin saanut sellaista ihan perushyvää ruokaa, pois lukien se kun minulle tarjottiin thaimaalaiseksi listautuvassa ravintolassa Mamasin nuudeleita ilman mausteita. Oisin vielä varmaan jotenkin hyväksynyt kananuudelini jos ne olisi edes maustettu, eikä vain heitetty lautaselle sen enempiä tuunaamatta. Ruokakojulta sain nuudelikeittoa jossa oli kalalihapullia. Itse nuudelikeitto oli hyvää, mutta kalalihapullat turhan kalanmakuisia minulle. Jälkkäriksi kävin hakemassa mansikkahommelia. Meillä oli myyjän kanssa pieniä haasteita, kun minulle ei osattu kertoa mitä annoksen valkoinen pääraaka-aine on. Lopulta sain sitä maistettavaksi ja tunnistin sen jäähileeksi. Eli jälkkärinä oli jäähilettä mansikkahillolla, kermavaahdolla ja suklaamuroilla. Olipahan ainakin kylmää. Oon myös syöny täällä nyt pari kertaa banaanipannaria joka on ihan törkeän hyvää! Annos on aina mennyt niin vauhdilla, ettei siitä mitään kuvaa ole saanut. 

Jäähile jälkkäri. Esillepanoon on panostettu kuivajäätä myöten. 

Keskiviikkona lähdin sitten pois päin merestä, oletettavasti varsinaista Cha-amia kohti. Otin suunnaksi Wat Cha Amin, jälleen yhden buddhalaistemppelialueen. Jos olisin tiennyt kuinka huonot tiet ja kuinka ison tien pientareella joudun polkemaan, en olisi lähtenyt pyörällä. Itse alue oli hieno ja rakentui useista luolista, olin ainut turisti koko paikassa ja kaikki kulkukoirat päätti taas olla tykkäämättä minusta.

Portaat luolille ja buddhapatsaiden luokse

 Illalla oli luvassa markkinat. Pyöräilin niin lähelle kuin mahdollista, vaikka paljon tuli pyöräiltyä Cha-amissa, niin en voi kyllä markkinoida sitä ideaalina tapana liikkua ympäriinsä. Jätin pyörän noin kilometrin päähän varsinaisesta markkinapaikasta, laitoin pikkusiskolle wa-viestinä sijaintini (jotta löydän pyörän vielä myöhemmin), ja kävelin markkinapaikalle.
Nämä oli minulle ensimmäiset markkinat thaimaassa ja ihmismäärä tuli hieman yllärinä. Myös liikenne oli markkinoiden lähestyessä ihan tukossa, en tiennyt et cha-amissa oli niin paljon asukkaita ja turisteja. Tällä tuli bongattua myös ensimmäistä kertaa suomalaisia, sitten Bangkoking lentokentän. Markkinoilla oli tarjolla vaikka mitä, mutta ite olin lähinnä ruuan perässä, eikä tarvinnut pettyä. Ruokaa siellä ja ruokaa täällä, oli lähinnä vaikea päättää mitäs sitä söisi. Nam nam!

Heippa Cha-am, tuskin kohdataan enää. Seuraavaksi Chumphon ja oikein ihastuttava 7h junamatka. Nyt tarkoituksena on oikeasti hyödyntää junassa olevia myyjiä, en tule selviämään koko seitsemää tuntia syömättä. 

Ryyppääminen kielletty, tosin olen nähnyt useita oluen kanssa junassa, joten ehkä vaan viini on kielletty?

Chumphonissa olin yhden yön. Sänky oli kamala ja tyyny vielä kamalampi. Itse kaupunki vaikutti kivalle, sinne voisin jopa palatakin.

-Stu