Praha/Brno

PRAHA 

Sitä sanotaan että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt on pakko olla samaa mieltä. Lauantaina Prahassa oli +25-+30C lämmintä ja mielestäni se ei ole vielä sandaalikeli, joten päätin sujauttaa jalkaani melkein 20km ajaksi uutuuttaan kiiltävät ballerinat. Lopputuloksen arvaaminen ei ole hankalaa, useita rakkoja ja hiertymiä. Näitä nyt sitten yritän tässä parannella parhaani mukaan, ilman että tulehtuvat. Nämä +37C päivät ei ole optimaaliset haavanparannus säät. No, tästä oppineena, sandaalikeli on aina kun on lämmintä yli +25C. Ja jos ei muka oo sandaalikeli, niin on lenkkarikeli. Ballerinat kelpuutan jalkaani tasan ja ainostaan alle 1km matkoilla.

Kuvassa jalassa kyseiset ballerinat Kaarlen sillalla. Illala ei enää naurattanu. 

Perjantaina saavuimme Tanjan kanssa Prahaan jossa jo Linda odotteli meitä. Asumukseksi oli varattu airbnb, jota voisi lähinnä kuvata nousevan ja paistavan sekä laskevan auringon taloksi. Ainakin meidän ikkunoihin tuntui paistavan aurinko oli kellonaika mikä tahansa ja lämpö sen mukainen. Illallistettiin paikallisessa ravintolapubissa ja painuttiin kaupankautta pehkuihin.


Lauantaille oli luvassa vaikka mitä jännää! Aamulla mentiin aamupalalle markkinoille. Koska jokainen meistä on oman elämänsä aikuismaisin henkilö (ja Lindan loma alkoi), söimme pestoleipää, makkaraperunoita ja jäätelöä aamupalaksi, jotka huuhdeltiin alas skumpalla.

Meidän ainut varattu aktiviteetti oli roomescape Saw-teemala. Oli ihan mahtavaa! Alussa meidät oli lukittua eripuolille huonetta ja eika missio oli saada itsemme tavalla tai toisella irti. Linda ratkaisi oman puzzlensa ihan vahingossa, Tanjan puzzle ratkottiin yhdessä tuumin ja minä taisin osin päästä vapaaksi Lindan vahinko nerouden takia. Huoneessa oli 3 erilaista huonetta missä tarinaa kuljettiin etiäpäin ja lopulta kaikki päättyi kysymykseen, uhraanko itseni ja pelastan muut, vai pelastanko itseni? Pääädyin pelastamaan muut, menin lasilaatikkoon, painoin DIE nappia ja se samperin laatikko alkoi painua seinän sisään. Sillon alkoi jo sydän vähän väpättää, et kauankohan täällä pitää olla. Huone päättyi siihen, ystävyys vissiin ei, vaikka minut uhattiin kyllä jättää laatikkoon.

Päivän mittaan tuli kävelyä tosiaan se lähemmäs 20km, vaikka kuinka aina yritettiin kulkea pidemmät matkat bussilla/ratikalla/metrolla. Jossain vaihessaa päivää koitettiin mennä joelle polkuveneilemään, mutta luovuttiin ajatuksesta koska jonotilanne ei miellyttänyt. Onneksi luovuttiin. Muutama hetki eteenpäin lähdettiin seuraamaan neonvalokäytävää joka meni baariin joka oli tehty jäästä! Ai että, helteestä jään keskelle 20 minuutin ja yhden drinkin ajaksi! Tämä oli niin ihanaa Baarissa soi tuttuja biisejä joiden tahtiin tanssittiin ja laulettiin. Snadisti hassu fiilis olla shortsessa -5C jään keskellä. Tämä oli niitä hetkiä kun piti tehdä jotain jännää ja mennä vaan sinne minne nenä näyttää, täysin intuitiolla.

Ja jälleen oli ruoka-aika. Tai ainakin kovasti yritettiin sitä, turisti alueelta ei meinannut löytyä budjettiin sopivaa kivaa ruokapaikkaa ja useiden tuntien haahuilun jälkeen, airbnb:n vieressä ollut BurgerKing osoittautui parhaaksi ja siinä tilanteessa ainoaksi mahdolliseksi ruokapaikaksi. Hyvin meni. Myös omasta mielestä.

Sunnuntaina lähdettiin eksymään kohti näköalatornia ja mäkilaatikoita (semmonen junantapainen millä mennään ylös ja alas mäkeä). Oli ihan sika kuuma, mittari näytti kahtasataa (+37C) ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Ilma sattui ihoon. Saavuttiin yllärihyvän aamupalapaikan löydöksen jälkeen mäkilaatikolle ja maksettiin itellemme kyyti ylös. Edelleen oli kuuma. Ylhäältä löytyi näköalatorni jossa oli kaksi vaihtoehtoa: kävellä portaat ylös tai ostaa lippu hissiin ja jonottaa 20min. Valittiin Lindan kanssa, Tanjan soraääniä kuuntelematta (se on joku urheilija, ois kuulemma ollu kiva haaste...), skipata koko homma. Oli päivää sen verran vielä siinä vaiheessa jäljellä, ettei hikikylpy houkuttanu.

Loppu sunnutai koitettiin tappaa aikaa maleksimalla ympäriinsä Prahassa. Nähtävissä ja kuultavissa oli hieman reissuväsyä seurueen innostuessa eriasioista ( esim. Elokuvat vs. konsolipelit) ja päivää vaan yritettiin luovia eteenpäin. Tanjalla oli edessä yö lentokentällä (Prahan lentokentää osoittautui yllättävän mielellyttäväksi unipaikaksi, varsinkin jos vertauskohta on Lontoon Gatwick) ja me suunnattiin Lindan kanssa nenät kohti Brnoa.

Sunnuntaina käytiin pyörimässä useissa isoissa kauppakeskuksissa hellettä karussa ja me löydettiin munkkikoju! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. 

BRNO

Meille ehti Lindan kanssa muodostua Brnoon ihan aamurutiini, nimittäin mennä aamuisin kello 11 astronomiselle kellolle. Joka päivä kello 11, yhdestä sen neljästä aukosta tulee lasinen kuula, jonka Linda haluaisi muistoksi itelleen Brnosta työskentelystä. Paikalla toki pitää olla aikasemmin kuin klo 11 että ehtii saada oman kolon. Ekana aamuna meillä oli molemmille omat ja seuraavana vain Lindalle, mutta ei saatu lasikuulaa. Onneksi päätettiin Lindan kanssa, että hänen poikaystävänsä on tulossa Brnoon useaksi viikoksi ja hän saa olla kellolla jokapäivä, kunnes kuula on saatu.


Brnossa käytiin Heurekan tapaisessa paikassa pitämässä sadetta ja aurinkoa. Prahassa ollut helle nimittäin seurasi meitä myös Brnoon. Samalla tuli ihan vahingossa väistettyä ukkonen, joka päätti aloittaa jyrinän kesken meidän vierailun.

Me yritettiin levätä Brnossa. Tehdä vähän. Kävellä vähän, tätä tuli niin tehtyä Prahassa, ja mun jalat vaati hoitoa. Totuus taisi kuitenkin olla se, että oltiin melkein aamusta iltaan menossa. Sain jalkojani hoidettua, löysin apteekista jotain jännittävää desioivaa verelle näyttävää asiaa. Sillä vissiin saa myös punkin irrottamaan otteensa, jos sellainen ottaa kiinni. Vaikutti tujulle tavalle, mutta samakotuo, se toimi ja oon saanu Prahan ekana päivänä tulleet haavat paranemaan.

Brno oli ihana. Sellainen vähän niinkuin Kuopio. Symppis. Kahviloita ja välidrinkkejä. Ehkä vähän pahoja katseita meidän mohitoista klo 12 tiistaina.

Brnosta alkoi sitten matka kohti Bangkokia, jossa meinasi tulla pientä kulttuurishokkia, johtuen ehkä matkapäivän pituudesta, nälästä ja väsystä.

-Stu