Ja jälleen istuttiin junassa. Useita tunteja. Eli kahdeksan. Tällä kertaa minulla oli lippu ns. ykkösluokkaan, joten jalkatilaa oli huomattavasti enemmän, matka oli itseasiassa ihan miellyttävä. Vieressäni istui nuori musliminainen, jonka kanssa höpöteltiin varmaan puolet matkasta. Sain ihan hurjasti uutta tietoa muslimeista ja kulttuurista joka alueella vallitsee. Ihan sattumalta opin myös hyvin erikoisen yhtymäkohdan muslimien ja hindujen uskonnoista, nainen on epäpuhdas, jos hänellä on menkat. Jotenkin minun ajatusmaailmaani ei mahdu, että miksi. Menkat on kuitenkin suora merkki hedelmällisyydestä ja siitä että keholla on kaikki hyvin. Joka tapauksessa, kyseisellä musliminaisella oli menkat, joten hän ei rukoillut. Hindutemppeliin ei ole asiaa jos on puolukkapäivät. Mikä homma? Ehkä joku osaisi selittää tämän minulle, niin että ymmärrän, mutta toistaiseksi olen vain hämmentynyt. Minun ajatus on enemmänkin, se että jos keho toimii niinkuin pitää, on juhlan aihe, ei jotain likasita ja epäpyhää.
Pääsin hotellille Malangiin ja minua odotti useita viestejä instagramissa Natashalta (Itävaltalainen tyttö, jonka kanssa tutkittiin Jogjaa): "Lähdetkö kattoo Bromolle auringonnousua? Meillä ois porukka kasassa ja opas tiedossa. " Olin ehkä hieman väsynyt junamatkasta ja nuhatauti oli vielä äryttävästi mukana menossa, mutta totesin että kerranhan tässä eletään.
Bromo
Herätyskello soimaan klo 23. Ei sillä, eihän sitä nyt ihan joka yö tarvitse nukkua. Sain nukuttua muutamia tunteja ennen Bromolle lähtöä ja ensimmäinen yllätys odotteli kun minua tultiin hakemaan. Reissuun lähdettäisiin Jeepillä. Minä en ehkä ihan kovin tarkkaan tiennyt mihin lupauduin, mutta Jeeppiä en odottanut. Eihän siinä, porukka kyytiin ja kohti Bromoa. Saavuttiin Bromon viereiselle vuorelle näköalapaikalle useita tunteja ennen auringon nousua. Kyseinen aktiviteetti on niin suosittu, että viimeisenä paikalle tulevat joutuvat oikeasti vaeltamaan vuoren päälle, kun me aikaset nyt saatiin kyyti käytännössä ylös asti. Nautittiin aamupalaa jäätävässä ilmanalassa, lämpöä oli noin +9 astetta, joka tämmöiseen +30C tottuneelle on aika vähän. Onneksi tarjolla oli mahdollisuus vuokrata paksumpaa takkia. Olin pakannut mukaani kaiken lämpimän mitä kannan mukanani ja se ei riittäny alkuunkaan. Vuokratakki niskaan ja odottelemaan auringonnousua näköalapaikalle.
Päässä soi leijonakuninkaan alkutunnari, kun aurinko alkoi nousta vuorien takaa. Puhelimellani tuttuun tapaan ei saanut yhtään lähellekkään tilannektta kuvaavaa kuvaa, mutta Natasha lupasi lähettää minulle kuvia, jos sai järjestelmäkamerallaan parempia.
 |
| Bromo on edelleen aktiivinen tulivuori, ja tuo näkyvä savu on siellä syntyvää rikkihöyryä. |
 |
| Auringonnousun jälkeen pysähdyimme hetkeksi ottamaan kuvia hiekkamerestä, edelleen oli kylmä. |
 |
| Seuraava stoppi oli kiivetä katsomaan itse tulivuorta. Tuolla alhaalla se sihisee vielä! Enää ei ollut kylmä. Muutama sata porrasta ja porottava aurinko teki tehtävänsä, |
Seuraavan päivän vietin konkeettisesti yrittäen nukkua. Reissuun oli lähdetty yöllä kahdentoista aikaa ja takaisin oltiin kahden aikaan päivällä. Minun kehoni oli kieltämättä sekaisin ja pää ihan pihalla. Sain päivän aikana nukuttua muutaman tunnin ja tuli taas nälkä. Kauhean kauas ei huvittanut lähteä, joten googlailin vähän etukäteen. Löysin muutaman sadan métrin päästä kivan kuuloisen ravintolan ja otin sen suunnaksi. Ovella alkoi vähän epäilyttää, vastassa oli saattaja ja vastaanottaja. No eihän siinä kun nenä pystyyn ja seuraamaan lakeijaa hieman kulahtaneissa shortseissani ja topissa joka esittelee paikallisen uskonnon mukaan aivan liikaa ihoa. Ensin kuljettiin koristeltua käytävää, sit ohitettiin uima-allas ja joku seremonia huone ja lopulta olin 5 tähden hotellin ravintolassa. Silleensä oho, mites tästä liemestä selvitään. Saan listan eteeni ja totean, että laskuni tulee olemaan noin 100 000 rupiaa. ELI kuusi (6) euroa! Tähän hintaan sai siis juoman ja ruuan, eikä talouteni kärsinyt kovinkaan paljoa. Majoitus viidentähden hotellissa olisi ollut siinä 100€ pintaan ja jos en olisi ollut yksin reissussa, oispa ollut kiva testata mitä 100€ saa Malangissa. Hienot puitteet ainakin.
 |
| Ruokaseurani ravintolassa. |
 |
| Koska miksipäs ei tarjoiltaisi ruokaa järkyttävän isossa simpukan kuoressa? |
Päivä turistina Malangissa
Kun Bromon reissusta oli suurinpiirtein selvitty, päätin hieman kävellä ympäriinsä itse Malangin kaupunkia. Löytyi sininen kylä ja parikin värikästä kylää, joista haisi noin kolmentoistakilometrin päähän se, että nyt on rakennettu hästäg-aktiviteettia turisteille. Ihan nättiä se kylläkin oli ja kyllä, toimin kuten kaikki muutkin ja postasin kuvia instagramiin. Shame on me.
Malang osoittautui suhteellisen pieneksi ja kompaktiksi kaupungiksi.
Huomasin yön valvomisen merkit vielä kolme päivää sen jälkeen, ja en ymmärrä miten olen pystynyt joskus tekemään yötyötä. Ehkä olin nuori silloin ja nyt vain kovin mukavuuden haluinen. Nautin olostani enemmän, jos en ole väsynyt. Tällä kertaa väsymys (taas, kuten yleensäkin) aiheutti halun päästä kotiin ja alakuloisen olon jolloin en halunnut tehdä mitään. Tästä johtuen jatkoin matkaani lentäen, en olisi millään kyennyt vielä yhteen juna/bussi/lautta päivään. Maailma ei nyt pelastunut, mutta satuin pääsemään näppärästi Balille, joten menkööt.
-Stu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti