Yogyarta, Jogja, Jogjakarta, Yogya and Djokdja, kaupunki jonka nimeä kukaan ei tunnu osaavan kirjoittaa. 16.8-21.8.2019

Ja sitten me kaikki seisottiin ja kuunneltiin kansallislaulu ja puhe. Mistä näitä itsenäisyyspäiviä tulee. Ensin Singapore ja nyt Indonesia. Onneksi nämä itsenäisyyspäivät ei tunnu vaikuttavan mihinkään. Kaikki paikat ovat auki lähes normaalisti ja junat sekä bussit kulkee. Tämä junamatka oli lähemmäs yhdeksän (9) tuntia. Meitä oli ensimmäiset 6h täysi loossi ihmisiä, mutta meille ei löytynyt yhteistä kieltä jutella, joten päätin syventyä audiokirjaan. Toimi todella hyvin, samalla kun kuuntelee tarinaa Juutalaisten oloista keskitysleirillä, voi katsella ulos ikkunasta (Heather Morris: Auscwitzin tatuoija, kiitti äiti suosituksesta). Selkäni ei arvostanut noin pitkää matkustamista, joten tein sen käytännössä puoliksi istuen ja puoliksi seisten käytävällä. Viimeiset kolme tuntia juna oli tyhjentynyt jo niin paljon, että sain itselleni koko rivin ja pääsin vähän mukavampaan asentoon. 

Hindutemppelituristipäivä

Prambanan temppelialue

Onnellinen dogi.

 Olipas kuuma. Sitä aina kuvittelee löytäneensä sen pahimman paikan ja lämpötilan, mutta aina tulee tilanne joka peittoaa sen. Prambanan temppelialue on tarinan mukaan alunperin koostunut tuhannesta temppelistä jonka joku (en enää muista kuka) oli tehnyt yhdessä yössä, koska halusi mennä naimisiin jonkun kanssa. (Saa googlettaa jos tahtoo lukea tarinan, mua ei huvita.) Temppeitä oli pystyssä enää muutamia, ja alueella oli paljon kiviä, joista voisi tehdä temppeleitä jos joku osaisi. Kuitenkaan alkuperäisestä muodosta ei ole enää dokumentteja ja osa kivistä puuttuu. joten niitä ei saada koottua. Samainen epäluotettava lähde muistaa kuulleensa että osa temppeleistä on purettu siksi, että saataisiin kiviä katuja varten. Joka sinällään tuntuu ihan loogiselle, kaduille on ollut isompi tarve kuin tuhannelle kivitemppelille.

Paluu matkalla hostellille käväistiin läheisellä aukealla jossa oli maailman söpöimpiä polkuautoja! 

Reissupäivä oli pitkä. Lähdettiin aamulla ja palattiin takaisin illalla. Kuljeskelin siis Saksalaisen tytön kanssa jonka olin tavannut hostellilla. Ensin bussimatka temppeleille, temppelit, bussimatka keskustaan, käväisy markkinoilla ja syömässä, kävely puistoon ja puistossa ihmettely. Päivälle tuli mittaa lähemmäs 12h. Siihen päälle painoi vielä edellisen illan junamatka. Minun kroppani päätti, että tämä oli liikaa. Ajattelin ensin että olin polttanut korvani ja otsani päivän aikana, ne hohkasivat ihan tuli kuumina. Kävin kurkkaamassa pelistä, kuinka paha tilanne on. Punoitusta ei ollut, vähän hämmästyin. Kaivelin kuumemittarin laukusta ja kas, sieltähän se selitus tupsahti. 37,6 lämpöä. Joka on minun peruslämpöön verrattuna noin asteen koholla. Seurailin kuumetta pitkin yötä ja kun numerot kipusivat yli 38 päätin, että nyt on hyvä hetki ottaa särkylääke. Ihan vain sillä, että kuume laskee ja kohta ei tarvitse mennä sairaalaan asti. Särkylääke toimi ja aamulla minulla oli vain ihan hieman kuumetta. Kamat kasaan ja kohti läheistä hotellia, jossa tarkoitukseni oli konkreettisesti vain olla ja levätä. Kerran kroppa huutaa, että nyt STOP, niin otetaas sitten stop.
Alueella on toinenkin temppeli, johon ostin yhdistelmälipun yhtä aikaa Prambanan kanssa. Lippu oli voimassa kaksi päivää, mutta totesin, että lepo on nyt tärkeämpää kuin mikään muu. On ihan sama, että tässä tuleen nyt parinkympin edestä takkiin ja jää jotain näkemättä. Kun päivän pari makoilee, tulee muuten tylsää. Ja olin ihan mielissäni jatkamassa matkaa kahden yön jälkeen. Joten nokka kohti Malangia ja 7 tunnin junamatkaa! Tällä kertaa otin itselleni lipun ykkösluokkaan, joten oletan että juna on kiva.

-Stu