Ao Nang ei ollu tyhjä. Mä näin kymmeniä ihmisiä yhdellä silmäyksellä. Mä näin myös baareja, joissa oli suomenlippuja, nämä kyseiset kiersin mahdollisimman kaukaa, yleensä vastakkaiselta puolelta katua, jos mahdollista. Olin saapunut turismin mekkaan. Pitkä kaunis hiekkaranta jonka molemmin puolin oli toiset pitkät kauniit hiekkarannat. Rantakatu täynnä turisteille tarkoitettuja myymälöitä ja ravintoloita. Ja ennenkaikkea länsimaalaisille turisteille. Mäkkäri siellä ja burgerking tuolla, thaimaalaista hierontaa tuputettiin niin urakalla että naisten "massaagee" huutelu tuli uniin asti. Olen käynyt reissun aikana useassa hieronnassa, mutta kertaakaan minua ei ole saatu sinne sisäänheittämällä, olen aina halunnut ensin varmistaa millainen paikka on. Ihan hieronnan laadun ja oman turvallisuuteni vuoksi.
Ao Nangissa minun selkäni oli kovin kipeä, joten tuntuu etten tehnyt siellä kovin paljoa. Tutustuin lähiympäristööni (turistikatua molempiin suuntiin), kävin katsomassa naapurirannat (minne se turisti katu siis johdatti) ja vierailin Railay Beachilla.
 |
| Löysin myös pakenemisohjeet jos tsunamivaroitus tulee. |
 |
| Thaikkuruoka kyllästytti, joten mexikolaista seuraavaksi! Oli muuten kallein ateria mitä olen tähän mennessä reissussa syönyt. |
Railay Beach
Railay Beach on siitä omanlaatuinen ettei sinne pääse autolla. Ainut yhteys on vesiteitse veneitse. Mistään ei ainakaan minun mielestä tosin huomannut tätä, samat tavarat täällä oli myynnissä mitä ao Nangillakin. Vaikutti kuitenkin sille, että Railaylla olisi ollut enemmän tekemistä pelkän rannalla makaamisen lisäksi, mitä ao nangilla oli tarjota.
 |
| Railay Beachia ympäröi kivimuodostelmat |
 |
| Kyllä, siinä on polku näköalapaikalle. |
Saavuttuani Railaylle makasin rannalla hetken (mahallani ja tehden hyljeliikkeitä) ja koitin saada selkäni asettumaan. Matka longtailboatilla oli ollut kovin inhottavassa asennossa istumista. Selkä hieman rauhoittui ja totesin haluavani tutkia saarta, tosin kovin hitaasti ja huonosti kävellen. Otin suunnaksi saaren toisen rannan ja matkalla bongasin kyltin näköalapaikalle.
Näköalapaikalle nousi käytännössä pystysuora seinämä, jossa oli muutamia köysiä. Minulla oli jalassa flipflopit. Selkä oli kipeä. Istuskelin hetken reitin alla olevalla levähdyspaikalla ja totesin, et kerrankos sitä eletään. Mitään mahdollisuuksia ei ole kiivetä fliplopeilla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäin kokeilla onnea paljain jaloin. Kesken matkan ajattelin useita kertoja, nyt ei ehkä vakuutus kata tätä jos tipahdan. Ylös päästiin ja maisema oli hieno (siitä loogisesti ei ole yhtään onnistunutta kuvaa), mäen päältä näki sekä itäisen että läntisen rannan ja saaren kivipylväsmuodostelmat. Alas tuleminen oli toinen tarina, mutta siitäkin selvittiin.
 |
| Tässä on joskus ollut vesiputous, |
Matkalla saaren toiselle rannalle (mä oon kyllä niin helposti höynäytettävissä) oli myös kyltti "Diamond Cave". Koska olin jo selvinnyt pikkukiipeilystä, kokeillaan seuraavaksi luolia. Ja tämä oli hieno! Luolissa oli hetken suojassa auringolta ja ilma tuntui viileämmälle. Luoliin oli sisäänpääsymaksu, mutta minusta tuntui että se oli sen arvoista. Luolan katossa oli miljoona lepakkoa (unessa, liikkumatta onneksi) ja hienoja muodostelmia kivestä.
 |
| Ao Nangin auringonlaskut melkein oikeuttaa sen turismiaseman. |
 |
| Auringonlaskun aikaan rannoilla ei tarvitse olla yksin, kaikki haluavat sen täydellisen instagram-kuvan. |
-Stu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti